Voi tätä lähiöasumisen onnea! Huomaatteko sarkasmin? Kyllä, olen korvia myöten täynnä, ahdistunut ja surullinenkin. Ostin vajaa kaksi vuotta sitten kerrostaloasunnon 60-luvun lähiöstä kohtuullisen matkan päästä työpaikaltani ja palveluista. Asuinalueella on kauppa, kirkko, R-kioski, apteekki ja kymmenkunta kampaamoa. Ja tietenkin lähikuppila. Alueella asuu paljon vanhuksia, niitä, joita alueella on asunut alusta alkaen. Myös meidän taloyhtiössä on paljon alkuperäisasukkaita ja keski-ikä lienee reippaasti yli viidenkymmenen. Alueelle muuttaessani olin tyytyväinen mielikuvaan alueen rauhallisuudesta ja luonnonläheisyydestä.
Talon asukkaat ovat kuitenkin viime aikoina vaihtuneet luonnollisen poistuman myötä. Pian meidän taloonmuuton jälkeen naapuriin muutti nuorehko mies thaivaimoineen. Taloyhtiössä asuu myös pari intialaista perhettä ja yksi venäläinen nainen. Taloyhtiössämme on ollut epäsopua koko asumiseni aikana. Ei suinkaan muiden kansallisuuksien vuoksi vaan ihan näiden kotimaisten mummeloiden ja pappeloiden takia. Kaikki naapurini ei vieläkään tervehdi minua rappukäytävässä, mutta reippaimmat tervehdykset saan nimenomaan muilta kuin valtaväestöltä. Ahdistusviisarini käännähti pahasti punaiselle kun naapuriasunnon oven viereen seinään oli raapustettu kuulakärkikynällä teksti "VITUN THAI". Miksi ihmeessä? Ymmärrykseni ei millään riitä tajuamaan miksi kukaan tekisi mitään noin typerää.
En tiedä kuka tekstin takana on ollut. Ainakin hänen on täytynyt tietää, että asunnossa asuu thai. Mutta kuinka siitä on voinut olla haittaa kellekään? Toki rappukäytävässä välillä tuoksuu huumaava ruoan tuoksu. Mutta entä sitten? Kammottavampaa on se kalman haju, joka aika ajoin paiskoo vasten kasvoja rappukäytävään astuessa.
Viimeisen vuoden aikana olen usein pohtinut asunnon myymistä kun asumisen kaksi vuotta tulee täyteen. Tällä hetkellä olen jälleen myynnin kannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentilla, jookoskookos!