Maali- ja lankavarastojen tyhjentämistä

Keittiöstä tuli kiva.

 

Lopulta tulin ostaneeksi vain pohjamaalin, ohenteen ja hiomapaperia. Muut maalit löytyivät ennestään kellarista. Rempan kustannukseksi jäi siten reippaasti alle 100 euroa vaikka laskee vanhat maalitkin mukaan. Edullinen uudistus siis.Vielä puuttuu silikonit, mutta ei sekään paljoa kustanna. Olen tyytyväinen.

Sain myös valmiiksi tyttärelle toivomansa pitsitopin. Siitäkin tuli oikein kiva.

Ja virkkaaminen on jatkunut pikkuisilla puhdistuslappusilla. Hauskannäköisiä ja valmistuvat nopsaan. Iloitsen myös siitä, että pian ei tarvitse ostaa pumpulia meikin poistamiseen. Puhdistuslappuset voi näppärästi pestä pesukoneessa pyyhepyykin seassa. Lappusia varten en ole erikseen ostanut lankaa, vaan käytän jo ennestään ostettua kaapista löytynyttä puuvillalankaa, mille ei oikein muutakaan käyttöä löytynyt värinsä vuoksi.

Olipa siis viimein minunkin aika herätä vastuulliseen kuluttamiseen. Pohdiskelen mistä ostamani tuotteet ovat kotoisin, millaisissa olosuhteissa valmistettu ja mitä mahtavat pitää sisällään. Tarvitsenko tuotetta oikeasti ja mikä sen elinkaari on. Kemikaalikuormaa vähentääkseni olen alkanut ostaa luonnonkosmetiikkaa sitä mukaa kun vanhat tuotteet loppuvat. Olen myös yrittänyt puhua tytärtäni mukaan ja osittain hänkin on tiedostanut asian.

Keittiö uusiksi osa 3

Viikonlopun puuhastelu alkaa tuottaa tulosta. Jo pohjamaali toi aiemmin niin pimeään keittiöön runsaasti valoa.

 

 

Yläkaappeja maalatessa valkoinen alkoi tuntua liian valkoiselta ja romanttiselta, joten musta alakaapit toi kivasti kontrastia.

 

Laattojen saumojen maalaaminen oli hyvä idea. Ovet vaativat vielä kevyen hionnan ja viimeisen maalikerroksen. Tämä alkaa näyttää minun keittiöltä! Ilme on niin paljon raikkaampi! Tykkään jo kovasti.

Käsille töitä

Koko ajan ei jaksa tehdä remppaa. Tytär toivoi pitsitoppia kesäksi, joten olen myös virkannut.

 

 

Keittiö uusiksi osa 2

Pinnoitteiden repiminen oli ehkä vähän liiankin helppoa verrattuna liimakalvon poistamiseen. Sikli on laulanut raapiessani liimaa irti. Voi kumpa olisi tilaa, että voisin irroittaa ovet ja käsitellä ne yksitellen vaakatasossa. Ei vaan ole. Siksi ovet pysyvät paikoillaan ja selkä vääränä yritän sada niistä omaa silmääni miellyttäviä.

 

Maalasin jo kaappien päällä olevan varjolistan valkoiseksi ja tuumasin, että lista on ruma. Jos se näyttää yhtä rumalta vielä kun ovet on maalattu, kiskon sen irti.

Ovet on pakko maalata ensin liuoteohenteisella tartuntapohjamaalilla, sillä vesiohenteinen maali ei välttämättä pysy kiinni jos pintaan jää yhtään liimaa. Rapsuttelen liimaa arki-iltaisin ja pohjamaalaan ovet viikonloppuna. Onneksi keittiön oven voi sulkea, jotta hajut pysyvät suunnilleen rajatulla alueella, mutta maalausta ennen keittiö on tyjennettävä eikä tilaa edes ruokatarvikkeille ole keittiön ulkopuolella. Kaaos.

Hetkittäin vielä tuumailen oliko tässä mitään järkeä....

Keittiö uusiksi

Ihan nopsaan piti tiskata ja lähteä kauppaan. Pikaisesti ajattelin pyyhkäistä vielä tasot ja pahimmat sormenjäljet pois kaapinovista kun rätti tarttui kaapinoven repsottavaan pinnoitteeseen. Raotin pyökinväristä muovipinnoitetta varovasti ja se irtosi MDF-ovesta yllättävän helposti. Ja kymmenen minuutin kuluttua olin kiskonut kaikista alakaapeista pinnoitteet irti.

 

Kävin kaupassa, tein salaattia, söin ja revin pinnoitteet yläkaapeistakin. Pinnoitteen ja MDF-levyn välinen liima oli aika ärtsyä. Kädet ja kasvot alkoivat kutista ja nenä vuotaa. Tässä vaiheessa vasta aloin miettiä olikohan koko homma ihan fiksua. Jollain pitäisi saada vielä jäljelle jäänyt liima irti ovista ennen kuin voin ryhtyä maalaamaan. Maalipöntöt on kuitenkin jo kannettu kellarista sisälle ja siinä ne seisovat eteisessä. Näky on tuttu. Melkeinpä pidän siitä.

 

Jätesäkillinen  roskaa tuli niistä kammottavista pyökinvärisistä pinnoitteista. Paluuta ei enää ole.