Tänään oli viimeinen työpäivä. Hieman haikein, mutta jännittynein fiiliksin lähdin töihin. Hoidin keskeneräiset asiat pois. Siivosin pöydän. Poistuin onnellisena. Aurinkokin paistoi.
Olin hautonut ajatusta jo kauan. Neljä ja puoli vuotta olin ollut työssäni. Lähes yhtä kauan olin miettinyt poislähtöä. Välillä toki koin työnimua, mutta liian usein koin huonoja hetkiä. Sain myös paskaa niskaan. Väsyin. Silti irtisanoutumiseni tuli yllätyksenä monelle. Uutisten jälkeen moni alkoi harmittelemaan lähtöäni. Kiittelivät, että kanssani oli helppoa ja mutkatonta työskennellä. Palautetulva oli valtaisa. Jos sen olisin saanut aiemmin, olisin varmaankin miettinyt lähtöäni vielä.
Vuodenvaihteen stressi purkautui alkuvuonna sairastelukierteenä. Ensin olin vatsataudissa, sitten flunssassa. Muutaman terveen päivän jälkeen sain influenssan ja siitä toivuttuani iski vielä norovirus. Sairastaessani koin huonoa omaatuntoa siitä että olen sairaana. Tuntui melkein helpommalta mennä kuumeessa töihin kuin soittaa esimiehelle, että olen taas kipeänä. Kuitenkin sängyn pohjalla maatessani päätin, että on aika tehdä päätöksiä. Näin tämä ei voisi enää jatkua. Kesäkin tulossa ja työssäni kiireisin aika. Jaksaisinko kesään asti? Jaksaisinko kesän yli?
Punnitsin eri vaihtoehtoja. Laitoin asunnon myyntiin. Myyntivoiton turvin eläisin hetken työttömänäkin. Asunto ei ole kuitenkaan mennyt kaupaksi. Välittäjästäkään ei ole kuulunut mitään yli kuukauteen. Ei sen väliä. Jossain vaiheessa mies tuumasi, että voisin lopettaa työt heti. Tuosta vaan. Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Pankkikin oli myötämielinen vuoden lyhennysvapaaseen ja meillä on nyt edulliset asumiskulut, joten asunnon myynnillä ei ole kiire. Ennen irtisanoutumistani kävin kuitenkin itseni kanssa pitkiä keskusteluja. Kohtasin pelkojani. Mietin kuinka irtisanoutumiseni olisi kuin laittaisi silmät kiinni ja ottaisi nenästä kiinni ja hyppäisi. Yllättäen joka puolelta alkoi tulla vihjeitä, että nyt on aika päästää irti. Hyppää beibi hyppää, yllytti Veikkauskin. Soitin äidille, joka kertoi aavistelleensa jo kauan mitä aion. Ymmärsi asian. Sanoi minun olevan rohkea. Hyvässä mielessä. Rakkaudella.
