Muutama sananen ruuasta

Palaan hetkeksi vielä geenitutkimukseen ja ayurvedaan ja näiden yhtäläisyyksiin, sillä kumpainenkin suosittelee minulle luopumista punaisesta lihasta. Tässä samassa yhteydessä voin jälleen mainita Kaisa Jaakkolan kirjoittamat Hormonidieetti ja Hormonitasapaino -kirjat, joissa todetaan lihan olevan paras proteiininlähde ja jos ei tee mieli lihaa, on vika varmasti hapottomassa vatsassa. Tein vatsahappotestin, totesin vatsani olevan hapoton ja aloin popsia suolahappo-pepsiini -valmistetta ruokailun yhteydessä. Ruoka suli kyllä paremmin, mutta vointi ei ehkä sittenkään ollut toivottu.

Nyttemmin olenkin pohtinut, onko tällainen keinotekoinen korjaaminen sittenkään tarpeen? Ehkä minun ei ole pakko syödä lihaa. En aio yrittää kasvattaa isoja lihaksia siinäkään toivossa, että iso lihasmassa tarvitsisi paljon energiaa ja polttaisi rasvaa ympäriltään. Toisaalta kasviproteiini on myös hyväksi vaikkei sisälläkään kaikkia lihassa olevia aminohappoja. Ehkäpä meidän ravintotiede on vielä niin nuori, ettei se tunnista, että kaikkia lihan sisältämiä aminohappoja ei välttämättä sittenkään tarvita. Ehkäpä minun ei tee mieli lihaa jos se ei vaan sovi minulle. Ehkäpä vatsahappotasoni onkin ihan riittävä kasvisruokailuun. Ehkäpä korkea hemoglobiinikin olisi sopivammalla tasolla jos söisin lihaa vain harvakseltaan tai en ollenkaan.

Paino on edelleen laskusuuntainen. Pudotus on hidasta, mutta joka aamu painoa on kadonnut vähintään sata grammaa ja jokainen sadan gramman pudotuskin on tuntunut hyvältä. Olo on parempi ja kevyempi. Olen harjoittanut vain kevyttä liikuntaa, koska geenitutkimuksen mukaan kevytkin liikunta riittää minulla painonpudotukseen ja vastaavasti ayurvedan mukaan liian raskas liikunta saa vatan sekaisin. Aloitan aamun muutamalla selkää avaavalla jumppaliikkeellä, kävelen koirien kanssa aamulenkin, pyöräilen töihin rauhallisesti polkien. Opettelen kuuntelemaan missä rajani menevät.

Tuntuu siltä kuin olisin tutkimusmatkalla itseeni. Ehkäpä löydänkin vielä hyvän olon ja onnen nyt kun vääränlaisen ruokavalion aiheuttama pahoinvointi ei huuda kovempaa kuin ne hiljaiset sisäiset äänet, joiden olemassaoloa en ole aiemmin tiedostanut tai joita olen tietoisesti yrittänyt vaimentaa uskomalla väärää totuutta.

Mielensämuuttajan viilentävä hellepäivän salaatti

Huh hellettä! Tässäpä nopea, maittava ja täyttävä salaatti hellepäivään.

Skinnytaste -blogissa oli mielenkiintoinen linssisalaatti, jota päätin kokeilla. Tosin jo valmistusvaiheessa jouduin soveltamaan niin paljon, että syntyi Mielensämuuttajan viilentävä hellepäivän salaatti.

Tarvitset:

1.5 dl punaisia linssejä
1 laakerinlehti
tuoretta timjamia
suolaa

4 pienehköä porkkanaa
puolikas keltasipuli
1-2 sellerin vartta
2 avomaankurkkua
tuoretta korianteria

Mausteeksi minttukastiketta


Huuhtele linssit ja lisää keitinveteen suolaa, yksi laakerinlehti ja pari timjamin vartta. Valmista ohjeen mukaan (n. 10 min keittäen)

Kuutioi porkkanat, sipuli, selleri ja kurkut pieneksi. Hienonna muutama korianterin lehti varsineen. Sekoita ainekset keskenään. Valuta linssien keitinvesi pois ja poimi pois laakerinlehti ja timjami. Huuhtele linssit tarvittaessa. Sekoita muuhun salaattiin.

Minttukastikkeen olin valmistanut jo aiemmin ja se oli aika kammottavaa, mutta tähän salaattiin se sopi erinomaisesti. Eli suosittelen lisäämään lorauksen minttukastiketta tai vaihtoehtoisesti loraus viinietikkaa, suolaa ja reilusti tuoretta minttua.

Koe avomaankurkun ja mintun viilentävä vaikutus. Linssit ja porkkana täyttävät vatsaa sopivasti ilman ähkyä. Ja tämä maistui myös tyttärelleni, joten olin onistunut valmistamaan täydellisen hellepäivän ruoan!

....

Linssien keittäminen on taitolaji. Minun ensimmäinen satsi kiehui liikaa ja linssit hajosivat mössöksi. Lisäsin ylikeitettyjen linssien sekaan tattarijauhoa, kaksi kananmunaa, suolaa, jauhettua korianteria ja juustokuminaa ja paistoin lettusia, joita itse kutsuin kökkösiksi. Niistäkin tuli erittäin hyviä ja mahtava lisuke esim. broilerille, mutta viilaan reseptiä vielä hieman, joten palataanpa asiaan sen osalta.

Hyvästit ihmedieeteille

Yhtäkkiä irralliset palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Olen hämmentynyt mutta iloinen.

Pari iltaa sitten tutkimme miehen kanssa geenitestejä. Olemme molemmat tehneet vuosia sitten geenikartoitukset ja vertailimme näitä uusimpiin tutkimuksiin. Minusta on jännittävää tietää mistä palikoista meidät on kasattu eikä minua huolestuta, että riski sairastua esimerkiksi skitsofreniaa, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vatsasyöpään, sepelvaltimotautiin, diabetekseen, keliakiaan, Crohnin tautiin jne. on kirjoitettu geeneihini. Ennemminkin suhtaudun niin, että tiedostamalla riskit, voin muuttaa elintapojani siten, etten edesauta geenien vaikutusta.

Mielenkiintoiseksi homma muuttui kun luin minulle sopivasta ruokavaliosta: karppaaminen ei sovi geeniperimälleni lainkaan vaan minun tulisi saada hiilihydraatteja kasviksista ja joistakin viljoista. Liiallista sokerin saantia toki täytyy välttää diebetesriskin vuoksi. Minun tulisi muutoin suosia vähärasvaista ruokavaliota ja lisätä kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka minulla auttaisivat rasvan palamisessa. En myöskään tarvitsisi raskasta liikuntaa, vaan jo kevyt liikunta auttaa rasvan palamisessa ja laihtumisessa.

Ihan järkeen käypää. Liiallinen lihan syöminen on aiheuttanut ummetusta, vaikka kuinka olen yrittänyt huolehtia kuitujen saannista. Kasviruokavalio on pitänyt olon virkeämpänä ja pöhöolo on pysynyt paremmin aisoissa. Olen kuitenkin sekasyöjä ja syön myös lihaa vaikkakin voin siitä huonosti. Tähän on ehkä tulossa muutos. Nyt seuraa koko tämän tekstin jännittävin osuus:

Etsiskelin netistä tietoa uurteisista kynsistä. Monissa artikkeleissa todettiin, että pitkittäiset uurteet kuuluvat ikääntymiseen eivätkä ole merkki sairaudesta. Kuitenkin nyt kun olen lisännyt tiettyjä vitamiineja ja hivenaineita ruokavaliooni, on uurteet tasoittuneet. Tässä kuva muutoksesta:

Kynnen tyvessä ei ole enää niin korkeaa harjannetta kuin vanhemmassa osassa kynttä. Tästä voisin päätellä, että ruokavalioni ei ole ollut minulle optimaalisin ja että vitamiinien lisääminen on auttanut. Googlaamalla löysin tieni blogitekstiin, jossa puhutaan Ayurvedasta. Tekstin mukaan kynsien uurteet viittaavat huonoon ruuan imeytymiseen. Samaisessa tekstissä puhutaan myös huulidiagnoosista. Minun kuivat huulet olisivat vatahuulet. Vata? Mitä?

Kielidiagnoosi viittaa minulla herkkään suoleen. No kas jos ei ruoka-aineet imeydy kunnolla. Herkästä vatsastahan olen kirjoitellut aiemminkin. Myös kasvojen rypyt viittaisivat suolistovaivoihin:

"Vatatyyppien posket saattavat painua kuopalle." Mikä ihmeen vata? Seuraavaksi googlasin auyrveda vata ja päädyin tekemään testin, jonka mukaan olen vata. Testin tulos sai minut hämmentymään.

"Vatalle on ominaista epäsäännöllisyys ja ”jännittävä elämä”. Vatatyypin peruspiirre on ”vaihtelevuus”. Vataihmiset ovat ennalta-arvaamattomia ja paljon vähemmän kaavamaisia kuin pittat tai kaphat. Heidän monimuotoisuutensa – koon, mielialojen ja toiminnan suhteen on heidän tavaramerkkinsä. Vataihmisen henkinen ja fyysinen energia on puuskittaista, ei tasaisen jatkuvaa. Vata on vastuussa asioiden aloittamisesta, ei niiden loppuun saattamisesta. Tämä ominaisuus näkyy selvästi, kun vatatyyppi on poissa tasapainosta.

Vatan ollessa pois tasapainosta taipumus impulsiivisuuteen saa tällaiset ihmiset rasittamaan itseään liikaa. Heidän intonsa muuttuu uupumukseksi, sitten krooniseksi väsymykseksi tai masennukseksi.

Vatalla on taipumusta murehtimiseen, unettomuuteen ja hermostollisiin häiriöihin.

Epätasapainoa aiheuttavat erityisesti:
Huumeet
Liika tv:n katselu
Tietokonetyö
Liian extreme-ruokavalio
Purukumin pureskelu
Rankka liikunta
Kylmä tuuli
Liika matkustaminen
Huonot järjestelyt
Työskentely yöllä
Liian vähäinen uni
Liian vähäinen luonnollinen valo
Huonot ruoka-aineet (kylmät, kuivat kevyet)
Liika puhuminen"

Ja ruokavalio-ohjeistus sai minut pohtimaan, että kuinka intialaiset ovatkaan jo aikoja aikoja sitten osanneet päätellä ulkonäön perusteella mikä ruokavalio kullekin sopii. Vai olisiko kyse geeneistä? Joka tapauksessa Vata-ruokavalio täsmää lähes täydellisesti geenitutkimuksissa ilmi tulleisiin seikkoihin. Voinkin heittää hyvästit ihmedieeteille ja keskittyä tutkimaan ikivanhaa oppia hyvinvoinnista. Ehkäpä oma hyvinvointi ja mielenrauha ovatkin juuri nyt tässä hyppysissäni.

Tänäänkin on hyvä päivä

Vajaa viikko on kulunut siitä kun lopetin hormonikorvaushoidon. Painoa on pudonnut vajaan kilon verran, jalkoja ei enää pakota eikä lihaskramppeja ole tullut. Myös kuumat aallot on vielä pysytelleet poissa. Vatsasta poistetun ihomuutoksen tikit kiristävät ja vaikeuttavat liikkumista. Kahtena päivänä olen kuitenkin pyöräillyt töihin. Olen varannut reilusti aikaa pyöräilyyn ja polkenut hiljalleen. Yllättäen olen ehtinyt katselemaan myös ympärilleni kun ei ole tarvinnut tukka putkella sotkea. Pyöräilyhän on ihan kivaa kun ei yritäkään edetä veren maku suussa!

Lomalta paluun jälkeen olen opetellut myös uuden unirytmin. Alan iltaisin pikku hiljaa kello 20 jälkeen valmistautua nukkumaan sillä ajatuksella, että klo 21.30 olisin viimeistään sängyssä. Joskus olen ennättänyt jopa aiemminkin. Olen siinä sitten piikkimatolla hetken makoillut ja sen jälkeen tarttunut kirjaan. Yllättäen uni on tullut melkein heti. Kännykän olen jättänyt eteiseen ja siellä se aamulla soittelee herätystä. Sängystä on pakko nousta sammuttamaan herätys. Aamuisin olen ollut virkeämpi. Jos tämä hyvä fiilis jatkuu vielä tikkien poiston jälkeenkin, on minulla jatkossa hyvin aikaa tehdän koirien kanssa kunnon lenkki aamuisin.

Olen myös ollut itselleni armollisempi - joka asiasta kun ei tarvitse itseään ruoskia. Jos joku menee pieleen, se menee. Itsensä kurittaminen ei estä asiaa menemästä pieleen seuraavallakin kerralla. Rentoutuminen on taitolaji. En osaa sitä vielä ja selkä- ja hartiasärky muistuttaa siitä jatkuvasti. Ryhti painui kasaan, kun töihin paluu koitti. Jokin kiva liikuntaharrastus olisi tervetullut vastapainoksi jatkuvalle istumiselle. Jooga kiinnostaa, mutta arastelen hiukan yliliikkuvia niveliäni.

Tämä elämähän saattaa olla ihan siedettävää ja joskus jopa kivaakin.

Tänään on hyvä päivä

Nyt kun sisälläni tuntunut epämääräinen musta möntti on kadonnut, on ollut helpompaa aloittaa ajattelutavan muuttaminen. Aloitan aamuni ajatuksella "tänään on hyvä päivä". Kuullostaa ja tuntuu yksinkertaiselta, mutta vaikutus on uskomaton. Pitkin päivää muistutan mieleeni, että tänään on hyvä päivä ja lopulta päivä on vähintään kohtalainen, yleensä kuitenkin hyvä. Pienet vastoinkäymiset kuuluvat asiaan, en vain anna niiden saada itseäni raivostumaan. Ajattelen, että kärsivällisyyttäni vain testataan, tämä on silti hyvä päivä.

Seuraava askel lienee muuttaa päivät erinomaisiksi?

Kohti kevyempää elämää

Niin se loma loppui ja arki alkoi. Ennen töihin paluuta kävin näyttämässä arvauskeskuksen lääkärille vatsassani ollutta ihomuutosta. Olin sitä näyttänyt jo aiemmin työterveyshoitajalle, jonka mukaan oli hyvin todennäköistä, että se täytyy leikata pois. Lääkäri oli hyvin nuori nainen. Varmaankaan nuorempaa lääkäriä ei voi olla. Kaunis, hoikka ja ystävällinen, mutta hieman epävarman oloinen. Lääkäri oli ensin ottamassa koepalaa, mutta päättikin sitten leikata koko ihomuutoksen pois. Nyt vatsassani on noin neljän sentin haava neljällä tikillä. Kyllähän tähän läskimahaan muutama lisäarpi mahtuu. Irti leikattu pala lähti patologille tutkittavaksi.

Työpäivä sujui kohtalaisesti. Sähköpostilaatikossa odotti 1282 viestiä, joista oikeasti vain neljä oli tärkeitä. Olihan ne viestit kuitenkin käytävä läpi. Ensimmäinen puhelu meni harakoille kun en ollut muistanut kytkeä kuulokkeita puhelimeen. Eihän sitä kaikkea voi muistaa. Hyvä, että muistin ottaa lomavastaajan pois päältä jne. Kun viimein kello neljän jälkeen olin lähdössä kotiin ja leimasin itseni ulos, näytti leimauspääte saldoksi +0,00. Olin hieman hämmästynyt, mutta päättelin tämän olevan merkki, että nyt viimeistään on aika aloittaa alusta. Puhtaalta pöydältä. Uusin ajatuksin. Olin iloinen, että tämä merkki oli näin selkeä. Ei tarvinnut arvuutella.

Lopetin hormonivalmisteen popsimisen muutama päivä sitten ja tänä aamuna ensimmäistä kertaa olo oli kevyempi. Se mustan möntin tunne, mikä sisälläni on ollut, on kadonnut. Painoa oli pudonnut 100g. (Vähän, mutta ensimmäistä kertaa kevään jälkeen se on laskusuunnassa.) Hyvin todennäköisesti hikoilu ym. oireilu palaa, mutta ehkä osaan suhtautua niihin vähän eri tavalla. Muut terveysriskit, kuten osteoporoosiriski, on hoidettava muilla keinoin.

Ensimmäisenä minun on kuitenkin yritettävä karkoittaa stressipeikko ja hoitaa vatsani kuntoon. Unelmoin edelleen, mutta nyt on helpompi keskittyä myös nykyhetkeen.

Onko tässä mitään järkeä

Kolmen viikon loma on aivan liian lyhyt. Maanantaina hyppään takaisin oravanpyörään ja vasta nyt loman viimeisinä päivinä olen tehnyt niitä asioita, joita oikeastikin haluaisin tehdä. Olen askarrellut, kirjoittanut, leiponut ja tekisi mieli kokeilla osaisinko vielä ommella. Suunnitelmissa olisi tunika ohuesta puuvillasekoitekankaasta. Pelkäänpä vain, että arjen alkaessa jälleen, ei minulle jää aikaa tehdä niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja saavat tuntemaan itseni merkitykselliseksi.

Opettele priorisoimaan. Helpommin sanottu kuin tehty.

Olen nyt ollut reilun kaksi kuukautta hormonikorvaushoidolla.
Plussaa on ollut:

-kuuman aallot/ hikoilu on loppunut
-iho on parempi

Miinuksia sen sijaan on ollut:

-painon nousu
-ihon pintaan nousseet verisuonet ja pienet verisuonirykelmät, jotka näyttävät mustelmilta
-jatkuva vitutus ja räjähtelyherkkyys


Vaikka nukun nyt paremmin kun en enää öisin hikoile, on silmänaluset entistä mustemmat. Siis siitäkin huolimatta, että olen lomalla. Olenkin miettinyt, olisiko tuolle munasarjojen ennenaikaiselle hiipumiselle sittenkin jokin syy. Että tämä ei olisikaan se syy vaan seuraus jollekin muulle. Länsimainen lääketiedehän hoitaa yleisesti vain oireita eikä sitä alkuperäistä syytä.

Viimeisimmän raivopuuskan jälkeen mietin, onko tässä mitään järkeä. Missään ylipäätään. Ei voi olla ok, että minun tekee mieli huutaa ja riehua ja paiskoa tavaroita. Vähällä oli etten käynyt käsiksi siihen kaikkein rakkaimpaan. Tähän verrattuna harmaa tasapaksu elämä ja se ettei mikään tunnu miltään, on ehkä turvallisempi ratkaisu.

Terveisiä lomalta

Loma on pian ohi. Muutama päivä vielä ja ensi viikolla paluu arkeen. Arvatkaa odotanko sitä? No en! Tähän lomailuun voisi vaikka tottua. Onneksi jää vielä yksi viikko säästöön ja lomarahat vaihdoin kahden viikon vapaisiin, joten saan vielä lomailla kolme viikkoa vuoden pimeimpänä ajankohtana. Aion silloinkin päästä nauttimaan kesästä.

Tämän kesän lomasuunnitelmiin tuli muutosten muutoksia. Emme ajaneet autolla Eurooppaan eikä päästy "Kekkos-puistoonkaan". Teimme kuitenkin pienen autoreissun Suomessa ja kävimme ihmettelemässä Budapestiä, olimme todistamassa ystäviemme vihkivalaa ja olemme ihan vain lomailleet. Jo alkulomasta tuumasin, että parasta koko lomassa on kun saa nukkua. Univelkaa taisi ollakin reippaanlaisesti. Kylläpä uni maistui kun ei aamulla ollut mikään pakko herätä. Vuorokausirytmi onkin heittänyt häränpyllyä ja paluu arkeen tulee olemaan raskas. Yritän olla stressaamatta sitä vielä.

Stressikäyrä on hiponut pilviä lomallakin vaikka olen yrittänyt ottaa iisisti. Kommunikointiongelmat ovat suurin syy, että hommat ei toimi. Tyttären huone oli tarkoitus remontoida heti loman alussa, mutta maali- ja kittipöntöt odottelevat edelleen eteisessä koskemattomina. Taloyhtiömme kyttäysmentaliteetti sai minut melkein repimään pelihousuni; kannoimme maalipönttöjä kotiin kun eräs papparainen tuli kysymään olenko ilmoittanut asiasta hallitukselle. "En ole enkä ilmoita", taisin tokaista. Maalaamisesta ei tarvitse ilmoittaa - sitä paitsi remontti-ilmoitus tehdään isännöitsijälle.

Kävin viime viikolla viimein kehonkoostumusmittauksessa ja tulos tuki täysin peilikuvaani. Vyötärölle kertynyttä läskiä on kaikenkaikkiaan 8 kiloa ylimääräistä. Siis 16 voipaketillista! Lihaksia saisi olla enemmänkin, joten painon ei juurikaan tarvitsisi pudota vaan läski tulisi saada muutettua lihakseksi. Tunnistan heti, että liikkumattomuus on ongelmani. Hyvin alkanut lenkkeily täytyi pistää jäihin vasemman säären rasitusmurtuman vuoksi. Turhauttaa.

Luonnossa liikkuminen on sentään sujunut ja saanut verenpaineet laskemaan. Saahan jo odottaa syksyn sateita, saahan? Ensimmäiset "kanttaröllit" ja herkkutatit on jo keräilty ja niin mielelläni niitä haluaisin lisää! Mustikkaa näyttäisi olevan pilvin pimein, vaikka alkukesästä peloteltiin mustikkasadon jäävän hyvin pieneksi.