Palaan hetkeksi vielä geenitutkimukseen ja ayurvedaan ja näiden yhtäläisyyksiin, sillä kumpainenkin suosittelee minulle luopumista punaisesta lihasta. Tässä samassa yhteydessä voin jälleen mainita Kaisa Jaakkolan kirjoittamat Hormonidieetti ja Hormonitasapaino -kirjat, joissa todetaan lihan olevan paras proteiininlähde ja jos ei tee mieli lihaa, on vika varmasti hapottomassa vatsassa. Tein vatsahappotestin, totesin vatsani olevan hapoton ja aloin popsia suolahappo-pepsiini -valmistetta ruokailun yhteydessä. Ruoka suli kyllä paremmin, mutta vointi ei ehkä sittenkään ollut toivottu.
Nyttemmin olenkin pohtinut, onko tällainen keinotekoinen korjaaminen sittenkään tarpeen? Ehkä minun ei ole pakko syödä lihaa. En aio yrittää kasvattaa isoja lihaksia siinäkään toivossa, että iso lihasmassa tarvitsisi paljon energiaa ja polttaisi rasvaa ympäriltään. Toisaalta kasviproteiini on myös hyväksi vaikkei sisälläkään kaikkia lihassa olevia aminohappoja. Ehkäpä meidän ravintotiede on vielä niin nuori, ettei se tunnista, että kaikkia lihan sisältämiä aminohappoja ei välttämättä sittenkään tarvita. Ehkäpä minun ei tee mieli lihaa jos se ei vaan sovi minulle. Ehkäpä vatsahappotasoni onkin ihan riittävä kasvisruokailuun. Ehkäpä korkea hemoglobiinikin olisi sopivammalla tasolla jos söisin lihaa vain harvakseltaan tai en ollenkaan.
Paino on edelleen laskusuuntainen. Pudotus on hidasta, mutta joka aamu painoa on kadonnut vähintään sata grammaa ja jokainen sadan gramman pudotuskin on tuntunut hyvältä. Olo on parempi ja kevyempi. Olen harjoittanut vain kevyttä liikuntaa, koska geenitutkimuksen mukaan kevytkin liikunta riittää minulla painonpudotukseen ja vastaavasti ayurvedan mukaan liian raskas liikunta saa vatan sekaisin. Aloitan aamun muutamalla selkää avaavalla jumppaliikkeellä, kävelen koirien kanssa aamulenkin, pyöräilen töihin rauhallisesti polkien. Opettelen kuuntelemaan missä rajani menevät.
Tuntuu siltä kuin olisin tutkimusmatkalla itseeni. Ehkäpä löydänkin vielä hyvän olon ja onnen nyt kun vääränlaisen ruokavalion aiheuttama pahoinvointi ei huuda kovempaa kuin ne hiljaiset sisäiset äänet, joiden olemassaoloa en ole aiemmin tiedostanut tai joita olen tietoisesti yrittänyt vaimentaa uskomalla väärää totuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentilla, jookoskookos!