Tänäänkin on hyvä päivä

Vajaa viikko on kulunut siitä kun lopetin hormonikorvaushoidon. Painoa on pudonnut vajaan kilon verran, jalkoja ei enää pakota eikä lihaskramppeja ole tullut. Myös kuumat aallot on vielä pysytelleet poissa. Vatsasta poistetun ihomuutoksen tikit kiristävät ja vaikeuttavat liikkumista. Kahtena päivänä olen kuitenkin pyöräillyt töihin. Olen varannut reilusti aikaa pyöräilyyn ja polkenut hiljalleen. Yllättäen olen ehtinyt katselemaan myös ympärilleni kun ei ole tarvinnut tukka putkella sotkea. Pyöräilyhän on ihan kivaa kun ei yritäkään edetä veren maku suussa!

Lomalta paluun jälkeen olen opetellut myös uuden unirytmin. Alan iltaisin pikku hiljaa kello 20 jälkeen valmistautua nukkumaan sillä ajatuksella, että klo 21.30 olisin viimeistään sängyssä. Joskus olen ennättänyt jopa aiemminkin. Olen siinä sitten piikkimatolla hetken makoillut ja sen jälkeen tarttunut kirjaan. Yllättäen uni on tullut melkein heti. Kännykän olen jättänyt eteiseen ja siellä se aamulla soittelee herätystä. Sängystä on pakko nousta sammuttamaan herätys. Aamuisin olen ollut virkeämpi. Jos tämä hyvä fiilis jatkuu vielä tikkien poiston jälkeenkin, on minulla jatkossa hyvin aikaa tehdän koirien kanssa kunnon lenkki aamuisin.

Olen myös ollut itselleni armollisempi - joka asiasta kun ei tarvitse itseään ruoskia. Jos joku menee pieleen, se menee. Itsensä kurittaminen ei estä asiaa menemästä pieleen seuraavallakin kerralla. Rentoutuminen on taitolaji. En osaa sitä vielä ja selkä- ja hartiasärky muistuttaa siitä jatkuvasti. Ryhti painui kasaan, kun töihin paluu koitti. Jokin kiva liikuntaharrastus olisi tervetullut vastapainoksi jatkuvalle istumiselle. Jooga kiinnostaa, mutta arastelen hiukan yliliikkuvia niveliäni.

Tämä elämähän saattaa olla ihan siedettävää ja joskus jopa kivaakin.