tiistai 8. heinäkuuta 2014

Terveisiä lomalta

Loma on pian ohi. Muutama päivä vielä ja ensi viikolla paluu arkeen. Arvatkaa odotanko sitä? No en! Tähän lomailuun voisi vaikka tottua. Onneksi jää vielä yksi viikko säästöön ja lomarahat vaihdoin kahden viikon vapaisiin, joten saan vielä lomailla kolme viikkoa vuoden pimeimpänä ajankohtana. Aion silloinkin päästä nauttimaan kesästä.


Tämän kesän lomasuunnitelmiin tuli muutosten muutoksia. Emme ajaneet autolla Eurooppaan eikä päästy "Kekkos-puistoonkaan". Teimme kuitenkin pienen autoreissun Suomessa ja kävimme ihmettelemässä Budapestiä, olimme todistamassa ystäviemme vihkivalaa ja olemme ihan vain lomailleet. Jo alkulomasta tuumasin, että parasta koko lomassa on kun saa nukkua. Univelkaa taisi ollakin reippaanlaisesti. Kylläpä uni maistui kun ei aamulla ollut mikään pakko herätä. Vuorokausirytmi onkin heittänyt häränpyllyä ja paluu arkeen tulee olemaan raskas. Yritän olla stressaamatta sitä vielä.


Stressikäyrä on hiponut pilviä lomallakin vaikka olen yrittänyt ottaa iisisti. Kommunikointiongelmat ovat suurin syy, että hommat ei toimi. Tyttären huone oli tarkoitus remontoida heti loman alussa, mutta maali- ja kittipöntöt odottelevat edelleen eteisessä koskemattomina. Taloyhtiömme kyttäysmentaliteetti sai minut melkein repimään pelihousuni; kannoimme maalipönttöjä kotiin kun eräs papparainen tuli kysymään olenko ilmoittanut asiasta hallitukselle. "En ole enkä ilmoita", taisin tokaista. Maalaamisesta ei tarvitse ilmoittaa - sitä paitsi remontti-ilmoitus tehdään isännöitsijälle.


Kävin viime viikolla viimein kehonkoostumusmittauksessa ja tulos tuki täysin peilikuvaani. Vyötärölle kertynyttä läskiä on kaikenkaikkiaan 8 kiloa ylimääräistä. Siis 16 voipaketillista! Lihaksia saisi olla enemmänkin, joten painon ei juurikaan tarvitsisi pudota vaan läski tulisi saada muutettua lihakseksi. Tunnistan heti, että liikkumattomuus on ongelmani. Hyvin alkanut lenkkeily täytyi pistää jäihin vasemman säären rasitusmurtuman vuoksi. Turhauttaa.


Luonnossa liikkuminen on sentään sujunut ja saanut verenpaineet laskemaan. Saahan jo odottaa syksyn sateita, saahan? Ensimmäiset "kanttaröllit" ja herkkutatit on jo keräilty ja niin mielelläni niitä haluaisin lisää! Mustikkaa näyttäisi olevan pilvin pimein, vaikka alkukesästä peloteltiin mustikkasadon jäävän hyvin pieneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentilla, jookoskookos!