Vaihdettiin nopeasti ystävän kanssa kuulumisia facebookissa. Kuin varkain, keskustelu siirtyi bloggaamiseen. Molemmat tunnustimme kyllästymisemme nykyisiin sisustusblogeihin. Ystäväni kertoi keskittyneensä selailemaan minimalismia käsitteleviä blogeja. Itse olen kyllästynyt graafisiin ja liian kliinisiin musta-valkoisiin koteihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän toistensa kopioita. Samoin kyllästystä ovat herättäneet pastellisävyt, kukkakuosit, lippuviirit, pallovalot ja varsinkin String-hyllyt. Mummola-tyyli nyppii, samoin tapetit. Mitä sitten kaipaan tilalle? Jaa-a? Väriä? Elämäniloa? Eletynnäköisiä koteja?
Johtuuko se blogien kaupallisuudesta, että kaikki on niin stailattua ja siistiä? Eikö enää kehdata näyttää millaista on asua normaalissa kodissa? En väitä, että itse osaisin sisustaa ja kotimme onkin tällä hetkellä kompromissi, johon en ole tyytyväinen. Mutta jos kaipaan väriä, mies ampuu ajatukseni alas. Jos haluan luopua jostain nyt värikkäästä kohdasta, mies väittää minun haluavan aina vain musta-valkoista.
Tuon sohvapöydän haluaisin maalata turkoosiksi. Alunperin se oli pähkinänruskea ja siinä oli tuplasti korkeammat jalat. Sahasin jalat poikki, koska pöytä oli liian korkea. Miehen mielestä se on nyt liian matala, mutta maalasi sen sentään valkoiseksi, koska niin toivoin. En vaan pidä siitä valkoisena. Haluaisin, että se olisi kulahtunut ja jotta siinä näkyisi elämä ja kerroksellisuus. Turkoosia ja kultaa ehkä ja voisi siinä näkyä tämä nykyinen valkoinenkin ja alkuperäinen ruskeakin jossain kohdin... Mies vastustaa ajatustani. Siksikö, että hän on pöydän maalannut? Mies halusi kuitenkin poistaa valkoiset verhoni ja osti tilalle turkoosi-ruskeat kuvioverhot. Onko tämä vain tahtojen taistelua, jossa odotetaan, että toinen luovuttaa? Siksikö meidän kodit eivät ole koskaan olleet viihtyisiä?
Ja onko työ nyt ihme jos tulee vähän sumeita kuvia kun kameran linssi näyttää tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentilla, jookoskookos!