Sisareni tulee Helsinkiin kesätöihin ja muuttaa pois kotoa. Nuorempi veljeni vaihtaa juuri sopivasti opiskelija-asuntoa ja sisko muuttaa kesäksi veljen entiseen asuntoon. Vanhempi veljeni oli luvannut siskolle parisänkynsä, mutta järkeilimme siskon kanssa, ettei se mahtuisi kunnolla opiskelijaboksiin. Lupauduin siis ottamaan sängyn vastaan (kunhan olen ensin myynyt omani) ja vastaavasti hankkimaan siskolle sitten vähän kapeamman punkan. Ja kuten meillä normaalistikin asiat menevät, pientä säätämistä tästäkin syntyi. Olihan kaikki ainekset pieneen soppaan jo etukäteen valmiina.
Sisko tuli meille ja ennakkosopimuksen mukaisesti suuntasimme Ikeaan kokeilemaan patjoja. Ihan kohtalaisen hyviä patjoja löytyikin, mutta eipä ollut 120 cm leveitä. No ei huolta, ei ole vielä asuntoakaan, joten suuntasimme kierrätyskeskukseen katselemaan ruokapöydän tuoleja ja mahdollista sängyn runkoa.
Sopivat ruokapöydän tuolit löytyivätkin heti. Sellaiset ruskeat 70-lukulaiset. Sisko ei heti lämmennyt ruskealle värille, mutta kun sanoina, että ne on helppo maalata minkä väriseksi tahansa, koeistui sisko yhden tuolin. Ai että ne olivatkin hyvät istua! Kyllä ennen vanhaan osattiin. Pohjasta löytyi vielä kaiken muun hyvän lisäksi leima "Made in Finland". Tuolit lähtivät siis mukaamme.
Sitten silmäni osuivat hauskannäköiseen sohvaan. Istahdimme sille ja se olikin pehmeä ja hyvä istua. Kankaatkin olivat siistit. Jostain syystä halusin kokeilla sohvan painoa - olihan se puurunkoinen. Sohva painoi kuin synti. Vaikka sisko tarttui toiseen päähän, oli se edelleen valtavan painava. Tässä vaiheessa aloin tutkia sohvan rakennetta ja se osoittautuikin vuodesohvaksi. Mekanismi oli kunnossa ja helppo käyttää ja sisko tietenkin heti koemakasi sohvan - hyvä nukkuakin se oli. Siitä lähti idea, että jospa ostaisimmekin tämän sohvan ja siihen kunnollisen petauspatjan. Sisko voisi sitä normaalitilanteessa pitää sänkynään, mutta vieraiden saapuessa voisi tunkea petarin ja petivaatteet kaappiin ja tadaa ihana sohva on valmiina syleilemään istujia.
Ostopäätös oli siis tehty ja alkoi logistiikan pohdinta. Soitin ensin veljelleni: mahtuuko sohva autoon? No ei mahdu, mutta R:n isällä on pakettiauto. Soitin R:lle, mutta sain kuulla, että pakettiautosta on rengas puhki. Voisiko sohvaa pitää säilytyksessä kierrätyskeskuksessa viikon, jotta pakun rengas olisi korjattu ja asunto sen verran tyhjä, että sohvan voisi viedä suoraan sinne? Kysyin henkilökunnalta voiko sohva varata. Voi, mutta vain kahdeksi päiväksi. Soitin uudelleen veljelleni ja kerroin logistisista ongelmista. No kai sen sohvan nyt voisi jollain vuokrapakullakin noutaa? Mutta vain seuraava päivä olisi mahdollinen, koska sitä seuraava päivä on buukattu aivan täyteen. Sisko soitti samanaikasesti toiselle veljelle ja neuvotteli asunnon tyhjentämisestä sen verran, että sohva mahtuisi sinne. Tässä välissä olimme jo kertaalleen keskustelleet henkilökunnan kanssa ja saaneet tietää, että sohvaa ei todellakaan voi varata pidemmäksi aikaa eikä sitä säilytetä vaikka maksaisi sen kokonaa. Mutta kierrätyskeskuksella olisi peräkärryjä, joita voi lainata vapaasti. Ainut vain, että kärry pitäisi palauttaa klo 17 mennessä eikä toinen veli ehtisi millään tyhjentää asuntoa siihen mennessä. Eikä olisi kantajiakaan. Olin jo vähällä luovuttaa. Tuleehan niitä muitakin sohvia. Sisko oli kuitenkin sinnikkäänä ja sai neuvoteltua kierrätyskeskuksen työntekijän kanssa kuljetuksen seuraavalle viikolle. Nerokasta. Maksoimme siis sohvan ja koska teimme kuljetussopimuksen, kierrätyskeskus toimittaa sohvan määräpäivänä asunnolle, joka on hyvin ehditty tyhjentää siihen mennessä. Enää ei tarvinnut kuin neuvotella veljen kanssa, että on ottamassa sohvan vastaan kun sisko ei tuolloin vielä ole Helsingissä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Logistiikkajärjestelyt vaativat yhdeksän puhelua. Tässä sohva ja sen uusi onnellinen omistaja:
Pian sisustetaan siskon opiskelijaboksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentilla, jookoskookos!