POF

Kesken työpäivän kännykkäni soi.

-Työterveyslääkärisi täällä, hei. Katselen tässä laboratoriokokeiden tuloksia ja arvasit oikein, että sinulla on alkanut vaihdevuodet. Varaapa pikimmiten aika gynelokologille. Tule kuitenkin tiistaina vastaanotolleni, niin jutellaan sitten lisää.

Varasin ajan gynelle jo samalle päivälle. Vaihdoin tällä kertaa lääkäriä sekä lääkäriasemaa. Edelliselle olin jo vuosikausia valitellut oireitani, joihin ei tuntunut löytyvän selitystä vaikka ne olivat helposti yhdellä verikokeella mitattavissa.

Uusi gynekologi oli nuori nainen. Ammattitaitoinen ja ystävällinen. Eikä hän tuhissut eikä nyrpistellyt nenäänsä minua tutkiessaan. Munasarjat olivat muuttuneet jo rusinoiksi, kohdun limakalvot olivat paperinohuet ja emätin rutikuiva. Ihmekös tuo, FSH-arvo oli 95 (viitearvoilla 35-110). Gynekologi oli huolissaan myös henkisestä puolesta. Kyseli vauvatoiveista, seksuaalisesta halukkuudesta ja lohdutteli, ettei minun naiseuteni katoa mihinkään näistä vaivoista huolimatta. Todellisuudessa naisellisuuteni on ollut kateissa jo vaikka kuinka kauan, mutta olin helpottunut, että sillekin löytyi selitys. Selitys, joka ei ollut päänsisäistä vikaa eikä oireetkaan olleet sittenkään luulosairautta. Vauvatoiveisiin vastasin, että aika on nyt siltä osin mennyt ohi ja onhan minulla jo yksi lapsi. Tyttäreni muuttaa pian pois kotoa. Keskityn sitten mummouteen kun on tyttäreni aika lisääntyä.

Diagnoosiksi muodostui ennenaikanen menopaussi ja hoitona hormonikorvaushoito. Olo on huojentunut, mutta ilmeisesti kaikkien ennakko-odotuksien vastaisesti myös toiveikas. Ehkä tämä elämä muuttuu vielä sittenkin siedettäväksi.