torstai 27. helmikuuta 2014

Mieli muuttuu

Muistan, kun näin ensimmäiset kuvat aikuisten potkupuvusta. Siis siitä neuloskankaisesta oleskelupuvusta, kokohaalarista, jonka edessä on pitkä vetoketju ja jossa on taskut ja huppu. Naureskelin näylle ihmetyksestä, että kuka tuollaisiakin oikein on keksinyt suunnitella.

Muistan myös sen päivän kun olimme tyttären kanssa sopineet treffit kauppakeskukseen ja tytär saapui paikalle juuri tuollaisessa potkupuvussa. Sain melkein sydänkohtauksen järkytyksestä ja häpeillen suoritin kiireesti kaikki tarvittavat ostokset. Tunsin, kuinka muut kauppakeskuksen asiakkaat katselivat meitä. Varmasti pitivät minua huonona äitinä kun annoin jälkikasvuni kuljeksia tuollaisissa vaatteissa julkisilla paikoilla. Tuosta hetkestä on nyt kulunut nelisen vuotta. Tytär on pitänyt potkupukuaan epäsäännöllisesti lähinnä kotona.

Hiljattain suorittamamme vaatekaappien tyhjennyksen yhteydessä tytär oli päättänyt luopua tästä oloasustaan. Vaan mitäpä teki äiti?! Kaiveli tuon hirvityksen jätesäkistä, veti sen päälleen, asteli peilin eteen ja sen jälkeen sulloi oloasun omaan kaappiinsa. Tyytyväisenä olen käyttänyt haalaria saunan jälkeen ja viikonloppuaamuna vetänyt sen yöppärin päälle lisälämmikkeeksi kun olen lähtenyt viemään koiria pihalle. Ihan mahtava vaate!

Mitä seuraavaksi? Alanko tykkäämään myös swantseista?

1 kommentti:

  1. Hahahaa, meillä on kans teinitytöllä kyseinen potkupuku ja mä en ymmärrä miten siinä kukaan voi käydä vessassa =). Tai ainakin aikaa menee riisumiseen tosi kauan ja ylävartalo palelee koko sen ajan, kun huojentaa itseään. Kun ei siellä persuuksissa ole edes sellaista luukkua. Mä en ole vielä sortunut potkupukuun. Ja sinä päivänä kun sorrun swantseihin, toivon että läheiseni kärräävät minut äkkiä jonnekin turvalliseen paikkaan, etten pysty tekemään enempää vahinkoa itselleni, muille tai elinympäristölle. En muista milloin olisin nähnyt mitään noin järkyttävää netissä ja luulisi sitä piisaavan...

    VastaaPoista

Ilahduta kommentilla, jookoskookos!