Ja edellisen kirjoituksen jälkeen sain kokea paluun maan pinnalle. Tyttäreni teki kaiken kirjoituksiin lukemisen keskellä itsetuntotestin (liittyi oletettavasti terveystietoon), jonka vastauksessa kehotettiin ottamaan yhteyttä psykoterapeuttiin itsetunnon kohottamiseksi. Koin hirvittävää syyllisyyttä ja pyysin tyttäreltäni anteeksi, etten ole pystynyt tukemaan ja kehumaan riittävästi. Mielestäni tyttäreni on täydellinen. Tytär hämmästyi ja sanoi etten olisi pystynyt tekemään enempää. Keskustelimme ja lopulta päädyimme tulokseen, ettei tyttäreni itsetunnossa sinänsä ole vikaa. Hän kyllä tiedostaa omat taitonsa ja suhtautumisensa erilaisiin asioihin. Itsensä arvostamisessa sen sijaan olisi parannettavaa. Mutta kukapa aikuisuuden kynnyksellä ei vertaisi itseään muihin varsinkin kun media esittelee jatkuvasti "täydellisyyttä".
Yhtenä osana testissä oli ollut manipuloitavuus. Helposti manipuloitavaa ihmistä pidetään luonteeltaan heikkona. Toisaalta manipuloivat ihmiset ovat yleensä persoonallisuushäiriöisiä, joten kumpi vaihtoehto sitten onkaan parempi? Ihmismieli on siltikin uskomattoman mielenkiintoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentilla, jookoskookos!