Joulu on tulossa, mutta joulumieli on hukassa. En ole jouluihminen, myönnetään. En jaksa hössöttää joulukoristeita, en lähetä joulutervehdyksiä, en osta lahjoja enkä tee jouluruokia. Ripustin kuitenkin tähtivalaisimen keittiön ikkunaan ja joku joulukukka olisi ihan kiva. Kysyin äitiltä voisinko osallistua jotenkin joulun valmisteluun, mutta mitään tehtävää ei tuntunut riittävän minulle asti.
Joitakin vuosia sitten tavoitin joulumielen. Ostin hyasintteja, askartelin koristeita, odotin joulua. Tänä vuonna mieli on apea. Pimeys masentaa. Tuntuu kuin elämäni ei olisi omassa hallinnassani vaan kuljen vain eteenpäin, päivästä toiseen, samaa kaavaa. Samaa tahmeaa turruttavaa puuroa. Yritän suoriutua niistä odotuksista, joita olen antanut itselleni ja luulen muiden minulle asettaneen. Tuntuu, ettei minulla ole aikaa tehdä niitä asioita joita haluaisin tehdä. Elämäni ei siis tunnu mielekkäältä.
Tämä vuosi on ollut itsetutkiskelun aikaa. Ymmärsin viimein olevani erityisherkkä. Tähän asti olin ajatellut olevani vain poikkeava. Puutteellinen, koska en kestä kaikkea normaalia. Herkkyyteni vuoksi olen ylikuormittunut sekä henkisesti että fyysisesti. Viimein stressilleni on siis löytynyt syy. Sen purkaminen vaan tuntuu täysin mahdottomalta. Yritän kuitenkin kasvaa ja vahvistua. Kokemus kerrallaan. Esteenäni on ehkä vain omat urautuneet ajattelumallit, omat odotukset ja luulot. Mutta nehän ne vasta suuria esteitä onkin. Uhriutumaan en kuitenkaan suostu. Nyt minulla on vain syy antaa itselleni anteeksi etten kestä kaikkea. Annan myös anteeksi ympäristölle, joka ei ymmärrä. Anteeksi antamisen merkitys onkin ollut ehkä suurin oivallukseni tänä vuonna.
Marraskuun alussa olimme miehen kanssa kaksi viikkoa reissussa. Olimme loman alussa muutaman päivän Bangkokissa, jonka jälkeen kävimme Kambodzassa katsomassa Angkor Wattia. Vietimme vain pari päivää Siem Reapissa, jonka jälkeen siirryimme takaisin Thaimaan puolelle Koh Changille. Loma oli ihan paikallaan. Muutin mieltäni Thaimaan suhteen. Pidin. Yritin asennoitua ottamaan vastaan mitä tulee, olla stressaamatta. Nautinkin auringosta ja kiireettömyydestä, mutta kahden viikon erittäin huonojen unien jälkeen meni kaksi viikkoa palautua reissusta. Olin lopen uupunut ja nukuin kymmenen tunnin unia. Oma sänky tuntui maailman parhaimmalta paikalta.
Oletan tulevan vuoden jatkuvan haasteisena. Kunpa osaisin ottaa riittävästi omaa aikaa palautuakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentilla, jookoskookos!